Kirjailijavieras runotapahtumaan
-kirjailija Jouko Sirola kertoo tiestään runosta romaaniin
Teksti ja kuvat:
Harald Birger Olausen
Perjantaina 18.maaliskuuta kello 18.00 hotelli Degerbyssä alkavassa loviisalaisessa RunoRauhaRakkaus-tapahtumassa illan päävieraana esiintyy Vakossa elämänkertakurssilla opettava porvoolainen kirjailija Jouko Sirola, joka kertoo miten hänestä tuli kirjailija.
Sirola aloitti runoilla, mutta siirtyi pian kirjoittamaan proosaa. Hän on julkaissut neljä romaania. Viimeisin, helmikuussa Teos-kustantamolta tullut ”Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä”, arvosteltiin hiljattain näyttävästi Helsingin sanomien kulttuurisivuilla.
Sirola kertoo tulleensa kirjailijaksi ehkä siksi, että hänen suvussaan miehet ovat aina lukeneet paljon ja kunnioittaneet taidetta ja viisautta:
-Aloin kirjoittaa lukioiässä. Kirjoitin aluksi runoja, sain niistä jossain vaiheessa hyvää palautetta ja päätin, että runokokoelma on saatava julkaistua.
Sirola kertoo järjestäneensä elämänsä niin, että saattoi keskittyä täydellisesti kirjoittamiseen. Hän kirjoitti kaikki vapaat aikansa ja teki osatöitä hengenpitimikseen mm. yöportieerina kahdessa eri matkustajakodissa Helsingissä. Opiskelut hän kertoo jättäneensä kesken, koska ne tuntuivat häirinneet kirjoittamista:
-Kirjoitin kolme runokokoelmaa, mutta kustantajat torjuivat ne kaikki. Runojani julkaistiin Mot Mot-vuosikirjassa. Nuoressa Voimassa ja kirjallisuuslehti Parnassossa.
Sirola kertoo, että vasta päästyään eroon runokokoelma-pakkomielteestään, hän alkoi pikkuhiljaa löytää itseään kirjoittajana ja erityisesti lyhyiden tarinoiden eli novellien kirjoittajana:
-Sain novellikokoelmani julkaistua sitten ensi yrittämällä vuonna 2000, mutta silloin olin kirjoittanut käytännössä päätoimisesti jo varmaankin kahdenkymmenen vuoden ajan.
Sirolan kirjat ovat kielipainotteisia. Hän nostaa kielestä esille uudenlaisia merkityksiä ja sitten horjuttaa niitä. Sirola toivoo, että hänen kirjoituksensa herättäisivät ajatuksia, pysäyttäisi, panisi pohtimaan ja inspiroimaan lukijoita:
-Kirjoissani on myös fantasia-aineksia. Vieraannutan maailman fantasia-aineksilla ja sitten pudotan tason yhtäkkiä takaisin arkiseen todellisuuteen. Toivon, että lukijat tässä myllyssä tai tästä myllystä löytäisivät uusia näkökulmia omaan todellisuuteen.
Sirola kertoo kirjailijan työn olevan yksinäistä. Se on hänen mielestään hienoa ja surullista. Välillä hän omien sanojensa mukaan innostuu teksteistään, toisinaan ne tuntuvat taas murhaavan huonoilta.
Hesariin Sirolan kirjan näyttävästi arvostellut Suomen Scifi-expertti Toni Jerman suositteli kirjaa laajemmallekin yleisölle luettavaksi.
Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä on raju kuvaus maailmasta, joka on samaan aikaan täysin vieras ja samalla pelottavan tuttu. Etsijä asuu kuolleessa kaupungissa eikä nuku koskaan, sillä hän menehtyy joka päivä väkivaltaisesti ja herää aamulla uutena ihmisenä, vailla menneisyyttä ja muistikuvia.
Etsijä herää toimistostaan, kuten kuka tahansa toimistotyöntekijä, ja ryhtyy päivän töihin. Hänen toimistoonsa tulee toisinaan asiakkaita, jotka pyytävät apua. Avun tarpeet tuntuvat olevan kuolleiden kaupungissa kovin erilaisia, epäilyttäviäkin.
Etsijä tapaa viehättävän suuren naisen, matkaa silmänsä sulkemalla sisäiseen kellariin, tukkii kohtalokkaan vuodon, joutuu vallankumouksen pyörteisiin, kohtaa noidan sekä tämän ahdistelemia lapsia ja erään klovnin, jolla vitsit eivät ole vähissä.
Etsijä joutuu myös kohtaamaan kuolleiden kaupungin taivaassa asuvia hallintopäälliköitä, enkeleitä, talousjohtajia ja budjettien kymmenpäisiä laskijoita.
Tarina tarinalta kuolleiden kaupunki saa yhä enemmän värejä ja etsijän elämä alkaa saada tarkempia merkityksiä, vaikka kuolleiden kaupungissa elämän tarkoitus onkin hieman kyseenalainen juttu.
Maaliskuun runoillassa esiintyvät myös Toini Tellervo Schroderus, joka lausuu kirjoittamansa Minun Loviisani-runon sekä Timo Noroviita, joka lausuu runoja Saila Susiluodon runoteoksesta Auringonkehrä.
Loviisalainen kuvataitelija Juha-Pekka Ikäheimo kertoo Rilken runoihin kuvittamastaan kirjasta ja Ulla Ora lausuu Rilken runoja ja esittelee hänen tuotantoaan.
Lisäksi aloitamme tehdä yhteistä runoa, jota harjoitellaan Toinin johdolla kesällä ja esitetään Rauhanfoorumin yhteydessä järjestettävässä runomatineassa ja videoidaan valtakunnallista videorunokilpailua varten. Lisäksi yleisölle on perinteisesti vapaa mahdollisuus esittää joko itse kirjoittamiaan tai oman lempirunoilijansa runojansa illan aikana.
